INSTAGRAM @EMILIAKOMULAINEN
tiistai 27. kesäkuuta 2017

PERHEENLISÄYSTÄ


Haluan pohjustaa tätä postausta aivan ensimmäiseksi, ennen kuin kerron lisää tästä meidän perheen uudesta jäsenestä.

---

Oon ollut aina koiraihminen. Meiltä on löytynyt kotoa oikeastaan aina joku eläin; pupuja, kissoja ja koiria. Meillä oli koiria jo silloin, kun olin vauva. Sen jälkeen meillä ei ollut koiria hetkeen ja ala-asteella ollessani aloimme puhumaan koiran hankkimisesta jälleen. Kävimme katsomassa kahta kultaistanoutajaa, jotka sitten saimme meille asustelemaan loppuelämäkseen. Nemo ja Oliver oli läsnä mun elämässä melkein kymmenen vuotta ja siinä ajassa niistä tulikin mun elämäni koirat. Sitä fiilistä ei oikein voi käsittää, ellei itsellä ole ollut koiraa. Koira ei ole mulle pelkästään koira, vaan perheenjäsen. Tärkeimpiä asioita koko elämässä.

Oliver kuoli 5.8.2015 10-vuoden ikäisenä ja Nemo 26.9.2016 11-vuotiaana. Rehellisesti voin kertoa, että noi päivät on ollut yksiä mun elämäni rankimpia päiviä. Ajattelin, että en voi enää ikinä hankkia koiraa. Ajattelin, että en pystyisi enää siihen, koska jos uusi koira vain muistuttaisi edesmenneistä koiristamme. Koti ei tuntunut enää kodilta, koska sieltä puuttui jokin tärkeä. Ajan myötä kaikki helpottaa, sen tiesin.

''When you feel me in your heart, just look up - I'll be right here''


Toipuminen kahden rakkaan kuolemasta otti kyllä aikansa, mutta uskon kyllä että pahin on jo ohi. Ajatus uudesta koirasta tuli ajankohtaiseksi, vaikka äitini vannoi ettei enää pysty ottamaan koiraa, koska se menetys on pahinta ikinä. Mielipiteet ja ajatukset kuitenkin muuttuu, sillä niin minäkin ajattelin. Se kuitenkin päätettiin jo heti aluksi, että ei kultaistanoutajaa - siihen en olisi välttämättä pystynyt enää. Labradorinnoutaja on aina kuulunut perheemme suosikkirotuihin ja aloimme pohtia tosissamme, jos hankittaisiin koira. Hetken etsittyämme kohdallemme osui sopiva urospentu. Vanhemmat oli jo suunnitellut pienempää asuntoa, koska tämä asunto tuntui liian suurelta kolmelle hengelle ja yhdelle kissalle ja vielä suuri piha siihen päälle. Noh, siihenkin asiaan tuli siis muutos. Muuttoa ei tarvitse enää harkita :-D

Max tuli meille eilen ja hän on syntynyt toukokuun alussa. Maxin eka yö sujui hyvin - pientä itkua oli yhdessä kohtaa yöllä ja kaikki tarpeet on tehty tähän asti ulkona. Poika tykkää touhuta ja leikkiä, mutta väsähtää nopeasti vielä kaikelta temmellykseltä. Voin vain kuvitella kuinka paljon poju on aina kasvanut, kun tulen käymään täällä päin. Yritän kuitenkin tulla tänne usein ja varsinkin nyt kun on loma ja aikaa enemmän. Ei tuosta söpöläisestä voi olla erossa. 


Jos nyt pitäisi olotilaa jotenkin kuvailla, niin siihen riittää vain yksi sana. Onnellisuus.

2 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen pieni pallero! (Ja entisenä koiranomistajana voin samaistua tosi vahvasti tuohon ajatukseen, että koira todellakin on perheenjäsen, ei vain lemmikki.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä kestä tätä söpöläistä..♡ Jep!!

      Poista

Follow

PINTEREST